torstai 14. tammikuuta 2010

In transit

Matka kohti Haitia sai torstaiaamuna vauhdikkaan sysäyksen kun Nelosen toimituksesta näytettiin reissulle vihreää valoa hieman aamuyhdeksän jälkeen. Siitä seuraavat kolme ja puoli tuntia menivätkin noin puoli metriä maan pinnasta eteenpäin kiitäen. Neljä täydennysrokotusta ja neljä laukkua. Lisäksi toistakymmentä erilaista lääkettä varalle mukaan.

Koska tällä reissulla on tarkoitus kuvata sekä TV-juttuja Neloselle, että lehtikuvia Ilta-Sanomille, tuli matkaan yksi ylimääräinen kamerareppu. Arvoin jonkin aikaa mukaan otettavia kameroita, mutta lopulta päädyin stillipuolella 5D mkII-runkoon ja kahteen lasiin (24-70 ja 70-200). Niillä luulisi pärjäävän. Vararungon tilalle otin Lumixin pikkunäpsän.

TV-puolella päädyin ison XDCAMin sijasta XDCAM EX-korttikameraan, siihen tuttuun ja turvalliseen EX1-malliin. Ja eihän sitä reissuun sovi ilman varalaitetta lähteä. Siispä laukussa on myös MiniDV / HDV mallia Sony HCR-HC9E. Ajattelin kuvata jatkokäyttöä silmällä pitäen kaiken materiaalin HD:nä täydellä resoluutiolla.

Kummasti sitä kalustoa kertyi kun laukkuun tunki vielä BGAN-satelliittilinkin, kaksi läppäriä, mikrofoneja ja kaapeleita vähän joka lähtöön. Vielä ei ole varmaa tehdäänkö suoria raportteja myös BGANin yli, joten otin nyt kaapelit sitäkin silmällä pitäen mukaan.



Helsinki-Vantaan lähtöportilla 38 voitiin jo hieman huokaista helpotuksesta. Ehdittiin koneeseen ajoissa ja kaikki tavaratkin näyttäisivät olevan mukana. Keikan luonteesta johtuen joudumme ottamaan tavallista enemmän laukkuja käsitavaroina ja vain yksi vähemmän tärkeä laukku lähti ruumaan. Lentokenttävirkailijat suhtautuivat erittäin ymmärtäväisesti selitettyäni matkan kohteen ja päästivät koneeseen ennen muita, jotta laukut saatiin rauhassa hyllyille.



Finnairin uudet Airbus 330-koneet ovat varsin hienoja ja etenkin jokaisen penkin oma "mediakeskus" säväytti. Pystyimme melkeinpä heti koneen noustua ilmaan katsomaan omilta ruuduiltamme BBC:n uutislähetyksen Haitin tapahtumista. Kieltämättä hieman absurdi tunne tuijotella edessä olevalta ruudulta niitä kaikkia tuhoja ja sitä aluetta, jota kohti ollaan kovasti matkalla.

Kahdeksan tuntia on aika pitkä aika lennolle ja siinä ehti useampaankin kertaan miettimään mitä kaikkea perillä oikein onkaan edessä. Kuolonuhrien lukumäärä tuntuu vaihtelevan vähän väliä ja selkeää kuvaa tilanteesta Haitissa on vaikea muodostaa. Tuoreimman tiedon mukaan paikalliset olisivat protestina avun saannin hitaudesta johtuen pinonneet ruumiita tukkimaan autoteitä Port-au-Princen kaduilla.


JFK:n kentälle päästiin ilman suurempia kommervenkkejä. Mitä nyt maahantulovirkailija pariin otteeseen pisti täydentämään jo koneessa täytettyä lomaketta. Olin unohtanut kirjoittaa määränpääksi "IN TRANSIT TO DOMINICAN REPUBLIC" toiseen lapuista. No, onneksi seuraavan lennon virkailija pelasti illan kannustamalla meitä hyvin amerikkalaiseen tyyliin: "You're doing very important job there! Best of luck to you!". Käsimatkatavaroistakaan ei tullut mitään sanomista.

Nyt sitten parin tunnin päästä lentokoneen nokka kohti Santo Domingoa.

1 kommentti: